Seuramme merkin ja standaarin synnystä ja symboliikasta

Rintamerkin kypsyttely ei kestänyt kauan, sillä repo, kettuhan siinä piti olla. Kun vielä osviitaksi suunniteluun kaivelin vanhojen laulu- ja ampuma- yms. merkkien rasiaa, löysin ilmeikkään revonpään eräästä ampumamerkistä. Sitä Suomen Metsästäjäliitto käytti vielä 60-luvulla ja poisti sitten käytöstä. Sain kirjallisen luvan korvauksetta käyttää revonpääreliefiä. Niinpä muotoilin kilpeä hieman toisenlaiseksi ja yläosan "pilkankuvan" tilalle lisäsin männyn havukoron muistuttamaan Repolan kuuluista metsistä.

Paitsi repo- ja Repola-nimellä myös revon elintavoilla on symbolista merkitystä. Repo liikkuu ja riijaa rajoista välittämättä. Se ei ole ahne tappajapeto, vaan verottaa muuta riistaa elääkseen ja pesueensa ruokkimiseen. Tutkivilla ja surullisilla silmillään ja hörökorvillaan se tarkkailee vainottuna elämisen mahdollisuuksia ympäristössään. Mielestäni karjalaiskansakin on joutunut kokemaan samaa vainottuna.

Sanotaan, että on viekas kuin kettu tai kulkee samoissa aikeissa ketunhäntä kainalossa. Ketun vitkastelua ei saisi olla repolaispesueessamme, vaan revon varovaista ja kaukonäköistä viisutta sukujemme säilymiseen. Revon häntäkin voi heilua kainalossa, mutta vain elävän ja yhtenäisen seuratoimintamme tunnusmerkkinä.

Standaarin aiheen etsiminen ja kypsyttely vei paljon aikaa ja tupakkaa. Lähtökohtana olivat kuitenkin Karjalan värit vihreä, punainen ja musta. Tutkiessani vanhaa (1921) v. Keynään laatimaa kansallisuuskarttaa itä-Karjalasta kiinnostuin Repolan kunnan rajan työntymistä keskellä raja-aluetta sekä Suomeen että Venäjälle päin aivan kuin etsien elintilaa kahdesta valtakunnasta n. 2 200 asukkaalleen. Piilotajuista, mutta varsinkin puhuttelevaa merkitystä oli sillä seikalla, että raja teki itään jyrkkää ja aggressiivisia ja länteen loivia ja rauhallisia mutkia. Rajan muoto itäpuolella kuvasi selvääkin selvemmin taistelua elintilasta kuten Repolan itsenäisyysajan jälkeen tapahtui.

Aiheen löytäminen oli suuri helpotus. Jouduin kuitenkin tekemään kymmeniä hahmotelmia pitäytyen vanhan kartan mittakaavassa (n 1 cm: 13.5 km), suurin piirtein karttapohjoisessa, rajoja hieman stilisoiden sekä mustaa ja punaista raitaa vertauskuvallisesti käyttäen. Kun seuran hallitus hyväksyi hahmotelmani, työstin sen lopulliseen muotoonsa, vaikkei se täytä puhtaasti heraldisia vaatimuksia.

Standaarin vähäisellä symboliikallani haluan viestittää Repolan aluetta ja kohtaloita. Vihreä pohja kuvaa vihreätä kultaa eli metsää koko raja-alueella. Ylä- ja alaosassa leveää sekä Repolan kohdalla kapea musta rajaraita kuvaa valtakunnan rajan pysyvyyttä, mutta samalla surua karjalaisrahvaan erottamisesta kahteen valtioon. Lisäksi kapeampi raita on muistona tsaarinvallan ja Repolan itsenäisyyden ajoilta, jolloin rajalla ei ollut sanottavaa merkitystä. Kuljettiinhan sen yli naima- ym. kaupoissa ja asioissa. Tänä aikaan se on muistuttamassa siitä, että sen tulisi olla rauhanraja ja että sen yli voitaisiin kulkea helposti myöskin etsimässä sukulaisiamme ja juuriamme sekä samoilemassa vanhempiemme entisillä elomailla. Punainen raita ilmaisee paitsi taisteluissa vuodatettua verta, myöskin valtakunnan rajan, jopa Repolan vanhan itäpuolisen rajan taaksekin yltävää veriveljeyttä ja sukulaisuutta. Eräänlaisena "Eskon puumerkkinä" revonpää muistuttaa meitä siitä, että metsän eläimet ja linnut voivat liikkua vapaasti rajoista piittaamatta.

Rintamerkkiä, joka on tarkoitettu yhteiseksi Karjalan Repola-Seuran kanssa, voi ostaa lahjaksikin toisille jäsenille sekä sukulaisille ja ystäville Repolaan. Hinta on 40 mk / kpl. Standaaria annetaan paitsi Repola-Seuran tunnustuksena numeroidulla laatalla varustettuna, myös sitä voi ostaa itselleen, lahjaksi repolaissukuun kuuluvalle (myös Repolaan) sekä sukuseuran tunnustuksena jäsenilleen. Hinta on 150 mk / kpl. Molempia voi sotaa tai tilata taloudenhoitaja Juhani Kyöttiseltä puh (09) 3574162, os. Nopalantie 709 B, 49980 Ravijoki.

Repola-seuralle lahjana suunnnitellut Leo Homanen.