Jelena Kalliola 90 v.

Jelena (Helena) Kalliola os. Homanen on syntynyt Repolassa 20. päivänä toukokuuta 1909 esikoisena Vasili ja Irina Homasen perheeseen. Lapsuuden koti sijaitsi kauniissa Saarenpään kylässä Roukkulan järven rannalla. Suomen itsenäistyttyä raja sulkeutui ja Repola jäi Neuvosto-Venäjän puolelle. Olojen muututtua rauhattomiksi katsoivat myös Homaset, monen muun karjalaisperheen tavoin, viisaimmaksi paeta Suomeen bolsevikkien mielivaltaa. Tämä tapahtuikin sitten uudenvuoden yönä v. 1920. Perhe pakeni Kuhmoon. Myöhemmin he rakensivat kotinsa Kuhmon Lammasperään. Perheeseen syntyi kaikkiaan 9 lasta, joista viisi oli syntynyt Repolassa ja neljä Kuhmossa. Riitti siinä isosisko Jelenallekin paljon puuhaa. Puute oli myös pakolaisperheelle tuttua, jopa pettuleipäkin saattoi kuulua ruokapöytään niinä aikoina Kuhmon perukoilla.

Lasten koulunkäynti oli alkanut jo Repolassa ja jatkui sitten Kuhmossa. Kouluaikana asuttiin pitkien matkojen vuoksi koulukodissa. Kasvatus ja kuri oli ankaraa ja koko lukukausi jouduttiin olemaan erossa perheestä. Kun pakolaislapset murteineen, omine tapoineen ja uskontoineen joutuivat vielä pilkan ja syrjinnän kohteeksi, ei koulunkäynti ollut helppoa. Karjalan Sivistysseura pyrki tukemaan pakolaislasten jatkokoulutusta ja niinpä Jelenakin pääsi opintielle Nurmekseen ensin yhteiskouluun, mutta kun se ei oikein luontunut, hän siirtyi kotiteollisuuskouluun. Se avasi hänelle uudet mahdollisuudet käden taitojen parissa. Lahjakkaana oppilaana opettajat suosittelivat jopa Wetterhoffin käsityöopettajaopistoa, mutta varattomana ilman omaisten tukea se jäi haaveeksi. Sen sijaan v. 1929 Jelena tuli Otavaan, Otavan Opiston kotitalouskurssille. Sen käytyään löytyi Otavasta ensin työpaikka ja myöhemmin elämäntoveri, metsäteknikko Viljo Kalliola Etelä-Hämeen poikia Janakkalasta. Hän oli työnjohtajana Otavan Saha Oy:n palveluksessa. Heidät vihittiin Kyminlinnassa ortodoksisessa kappelissa elokuussa 1932. Näin pakolaistyttö oli saanut oman kodin ja hyvän puolison rinnalla. Perheeseen syntyi 6 lasta, 2 tyttöä ja 4 poikaa, joista yksi, toiseksi nuorin, hukkui viisivuotiaana 1954.

Äiti-Jelena, Leena, niin kuin häntä kutsuttiin, on tunnettu vieraanvaraisena ja ahkerana kotinsa vaalijana. Hän on ollut myös innokas marjastaja, puutarhansa hoitaja ja taitava käsityöihminen. Nämä taidot auttoivat perhettä monesta pulasta mm. sota-aikana.

Erityisesti on mainittava hänen käsityötaitonsa: pettämätön värisilmä, ensiluokkainen suunnittelu ja toteutus. Hän kutoa helskytteli kauniita, laadukkaita raanuja, poppanoita, kuultokudoksia, pukukankaita, sängynpeittoja, mattoja ym. niin omaan kotiinsa, lapsilleen kuin monille muillekin, aina Kanadaa myöten. Kustansipa hän kutomispalkoillaan itsensä Israeliin peräti 7 kertaa. Mutta kun tiedetään, että reuma alkoi runnelle häntä jo 50 vuoden iässä, ei pelkästään matkat ja raha saa ihmistä tekemään kaikkea tätä. Kyllä se on ollut sisäinen voima, luovuus ja kauneuden kaipuu, joka myöhemmin voimien vähentyessä on saanut hänet ottamaan myös kynän usein niin kivuliaaseen käteensä ja purkamaan muistojen kerää sekä kutomaan niistä langoista runoja meidän kaikkien iloksi. Rehellisiä ollaksemme emme me lapset aluksi arvostaneet saati ymmärtäneet äidin tätä harrastusta. Mutta hänen monet ystävänsä, ennen kaikkea kanteletaiteilija Elli Sonkkanen rohkaisi ja tuki Jelenaa ilmaisemaan myös näin itseään. Ovatpa he esiintyneet yhdessäkin Jelenan runoja tulkiten. Näistä Äiti-Jelena runoista, näin olen ymmärtänyt, kuultaa läpi se surutyö, joka Karjalan pakolaisilta saattoi jäädä osittain tekemättä yrittäessään sopeutua valtaväestön tapoihin ja uskontoon. Muistot painettiin syvälle, niistä ei paljon puhuttu.

Nyt 80 vuoden takaa ovat muistot voineet nousta esiin, kirkastuneet, ehkä kultaantuneetkin, mutta hyvä näin. Jelenan runojen kautta saamme tutustua edellisten sukupolviemme elämään, iloihin, suruihin, kaipauksiin ja toiveisiin.

Ristiinassa 7.4.1999

Mirja Heikkinen os. Kalliola

Repolaisen toimitus esittää lämpimät onnittelut seuramme ensimmäiselle kunniajänelle hänen 90-vuotispäivänsä sekä äskettäin julkaistun Repola-henkisen runokokoelmansa ilmestymisen johdosta.