RUOVEDEN KUNTA EI
SIETÄNYT LAUKKURYSSIÄ

Kun maamme liitettiin Venäjään Suomen sodan jälkeen v.1809 alkoi itäkarjalaisille kauppiaille kulta-aika: olihan heidän kauppa-alueensa laajentunut huomattavasti läntisen rajan avauduttua. Heti Haminan rauhan jälkeen alkoikin arkangelilaisten kauppa Suomen puolella lisääntyä. Elias Lönnrot kohtasi runonkeruumatkoillaan suuria reppuryhmiä matkalla Suomen maakuntiin ja eri pitäjiin.

Ennen vuotta 1859 oli kaupankäynti maaseudulla miltei kokonaan kielletty ja sen vuoksi kaupunkien porvarit katselivat syrjäkarein laukkuryssiä, jolla nimellä kansa heidät parhaiten tunsi, sillä kiertävien kauppiaiden toiminta vähensi huomattavasti talonpoikien kaupunkimatkoja.

Varsinainen kansa suhtautui yleensä myönteisesti rajantakaisiin kauppiaisiin, joilla oli laukuissaan monenlaisia uutuuksia, joita ei saatu omilta kauppiailta. Kun reppuni vuodesta toiseen kierteli samoja reittejä, hän tuli vähitellen tutuksi ja varsinkin nuori väki oli kiinnostunut silkkihuiveista, valmiista vaatteista, kankaista, varsinkin vihtoriinista, joka oli "leveää kuin pelto ja paksua kuin tamman nahka", kuten myyjät kehuivat.

Jos varsinainen kansa suosi reppureita, niin sitä ankarammin vallesmannit ahdistelivat kierteleviä kaupustelijoita pyytäen ja vaatien aluksi tukea pitäjän- ja sitten kuntakokouksilta. Ruovesi ei tässä asiassa ollut poikkeus. Päinvastoin tuntuu siltä, että täällä on viranomaisten toimesta ahdistettu laukkuryssiä enemmän kuin muualla.

Heinäkuun 5. päivänä 1863 kokoontui Ruoveden kirkonkokous varta vasten pohtimaan, miten laukkuryssien kaupustelu voitaisiin lopettaa, sillä jokapäiväinen koettelemus näyttää, että ruunun miehet ja esivallan käskyläiset näin hajallisessa seurakunnassa kuin Ruovesi on, ei voi estää laukku- ja harjaryssäin ja kauppavenäläisten kulkua ja kaupustelua. Monet kokouksen osanottajista käyttivät pontevia puheen vuoroja ja päätökseksi tuli, että jokainen, joka tekee kauppaa reppurin kanssa tai hyysää tätä, saa sakkoa 60-120 mk. Parin kolmen viikon kuluttua päätöstä lievennettiin, että joka antaa ruokaa rahalla, älköön siitä sakkoa saako."

Ilmeisesti kokouksen päätökset jäivät vain paperille. Kunnan elinten kuten myös ruoveteläisten kauppiaiden Alanderin ja Palmrothin täytyi harmistuneena todeta, että laukkuryssien tarjoama tavara oli mieluisaa ja että näillä oli varsinkin syrjäkylillä paljon ystäviä. Luultavasti juuri pitäjämme maakauppiaiden toimesta reppurien asia otettiin uudelleen virallisesti esille, tällä kertaa kuntakokouksessa.

Maaliskuun 19.päivänä 1870 pidetyssä kuntakokouksessa otettiin esille, miten kunnassamme saadaan hävitetyksi nykyään yhä enenevä venäläisten talonpoikain kulkeminen ja kaupustelu. Tästä visusti keskusteltua yksimielisesti suostuttiin ja päätettiin, ettei yksikään kunnassamme hyysäkkö eli niiden kanssa kauppaa tehkö 40 mk:n sakon uhalla, paitsi valtamaantien varrella. Venäjänvirstan sisällä valtamaantiestä olkoon oikeus antaa ainoastaan yhden yön kortteeria heille. Edellä oleva päätös sai kuvernöörin vahvistuksen saman vuoden toukokuussa.

Laukkuryssien vangitseminen saattoi tulla kysymykseen vain silloin, jos heidät todettiin syylliseksi johonkin törkeään rikokseen. Kaupustelu voitiin estää takavarikoimalla laukku. Näistä saadut rahat käytettiin useimmiten vaivaishoidon kohentamiseen. Reppurin laukun takavarikointeja tapahtui Ruovedellä kovin harvoin. Yksi maininta kuitenkin löytyy kunnan arkistosta. Vaivaiskassan tilikirjassa on tulojen puolelle merkitty 14.5.1884 "Kivistöll&au ml; otetusta Ryssän laukusta ja tavarasta 123,47 mk." Laukun sisältö oli melko arvokas.

Mielenkiintoista on seurata kuntakokousten pöytäkirjojen välityksellä kahden vienankarjalaisen kauppiaan F.K ja Veske (Wasili) Tichanoffin taistelua kauppaoikeuksiensa puolesta Ruoveden kuntaa ja myös seurakuntaa vastaan. Monet rajantakaiset kaupustelijat jäivät pysyvästi maahamme perustamalla oman kauppapuodin, joskin kaupan perustamisluvan saaminen on ollut kiven takana, ainakin Ruovedellä. Tichanoffit ovat olleet tavallista sitkeämpää tekoa, koskapa ovat jaksaneet yhä uudestaan vaatia oikeuksia itselleen ja vetäneet asiassaan pitemmän korren.

Vuonna 1881 pyysi Arkangelin kuvernementista kotoisin oleva talonpoika F. K. Tichanoff itselleen maakauppaoikeuksia. Hänellä oli tarkoitus perustaa kauppa Pohjaslahden kylään Makkosen maalle. Kuntakokous asettui pyyntöön kielteiselle kannalle, joskin monet kokouksessa olleista korottivat äänensä Tihanoffin puolesta. Äänestyksessä kielteinen kanta voitti äänin 434-133. Epäävän päätöksen perusteluissa todeta an mm. että Ruovedellä, jonka asukasluku oli 9500, oli jo 15 kauppiasta ja näistä 34 palveli pohjaslahtelaisten tarpeita. Kuntakokouksen käsityksen mukaan syntyisi uusien kauppojen perustamisesta vain varallisuuden häviäminen. Edelleen tahtoi kokous kantansa tueksi viitata aikaisemmin selostettuun vuonna 1870 tehtyyn päätökseen, vaikkakin se koski vain kierteleviä kaupustelijoita. Mielenkiintoinen on pöytäkirjassa alleviivattuna maininta, ett& auml; rajantakaiset reppurit aiheuttavat epäsiveellisyyttä. On vaikea sanoa, mitä epäsiveellisyydellä tässä tarkoitetaan, mutta mahdollisesti viitataan laukkuryssien tavallista suurempaan haluun lähennellä vaimoväkeä, mistä kuhmoislaiset tiesivät kertoa: Ryssät olivat kovia naisia pitelemään, tekivät emännille ja piioille lapsia". Jokioisten nimismies taas valitti, että laukkuryssät levittivät veneerisiä tauteja.

Miten lienee, mutta nähtävästi reppurit Ruovedelläkin tunnettiin naistenmiehinä, mikä ei suinkaan ollut eduksi Tichanoffin anomukselle. Kuntakokouksessa läsnäollut kappalainen J. M. Tallgren yhtyi varauksettomasti tehtyyn kielteiseen päätökseen, olipa vielä valmis liittämään asiaa koskeviin papereihin oman kirjallisen lausuntonsa. Kuvaavaa on, että pappi esiintyi ortodoksisen Tichanoffin pahimpana vastustaja. F. K. Tichanoff ei ilmeisesti saanut kauppaoikeuksia Ruovedelle, vaikka valitti kuntakokouksen päätöksestä senaattiin.

Muutaman vuoden kuluttua ryhtyi Wasili Tichanoff otteluun Ruoveden kunnan kanssa. Tichanoffeihin kohdistuvasta ajojahdista kertoo Ruoveden kuntakokouksen pöytäkirja 6.3.1886, jolloin W. Tichanoffin kauppalupa-anomus on ollut ensimmäisen kerran esillä. Kokouksessa tutkittiin hakupaperit tarkoin ja todettiin ne moitteettomiksi. Yksi läsnäolijoista huomasi kuitenkin kysyä, oliko hakijalta edes oikeutta oleskella Suomessa. Kokouksessa läsnäollut nimismies Stå ;hle saattoi heti vastata, että sellainen lupa Wasililla oli. Sitten vastustajien iloksi löydettiin takauskirjasta puutteellisuuksia: toisen takuumiehen nimen alta puuttui puumerkki ja hänen takauksensa todettiin kelpaamattomaksi. Kun läsnäollut toinen takuumies kieltäytyi yksin takaamasta Tichanoffia, oli kuntakokouksen päätös jo miltei selvä, vaikka äänestys muodon vuoksi suoritettiinkin.

Hakijan puolella oli 170 ääntä, mutta vastassa 888 ääntä. Kokoukselle jätettiin erään pohjaslahtelaisten kirje, jossa arvosteltiin ja vastustettiin W. Tichanoffin anomusta, koska tämä oli kierrellyt sunnuntaina puumerkkiä valtakirjaansa penäämässä. Tähän olisi ollut aikaa arkenakin.

Wasili ei kuitenkaan luovuttanut, vaan teki uuden anomuksen vuonna 1890. Tällä kertaa kuntakokous perusteli kielteistä kantaansa sillä, että hakijaa oli sakotettu luvattomasta kaupankäynnistä. Tichanoff ei tyytynyt kuntakokouksen päätökseen, vaan valitti siitä aina senaattiin saakka ja lopulta voitti. Vielä kerran samalla vuosikymmenellä hänen nimensä esiintyy kuntakokouksen pöytäkirjassa. Vuoden 1892 kesäkuun koko uksen pöytäkirjassa mainitaan lyhyesti: Tichanoff saa harjoittaa ruutikauppaa kaupassansa Isontalon tilalla (Visuvedellä). Sitkeä mies oli voittanut kauppasotansa.

Ruovesi-lehti 15.8.1961

Kirjoittaja on ruoveteläinen eläkkeellä oleva Ruoveden Yhteiskoulun rehtori ja

kotiseutuneuvos Oiva Hernesniemi.

Erkki Mauranen