Repola-seura järjesti jo yhdeksännen matkan Repolaan heinäkuun 14-17 päivänä. Matkareittinä perinteisesti Joensuu - Nurmes - Kuhmo - Vartius - Kostamus - Lietmajärvi - Repolan pogosta. Pogosta tarkoittaa kylää, jossa sijaitsee kirkkorakennus, mutta onhan Repolassa entisen kirkon paikalla edes matkamiehenristi, joka on sinne asetettu puolenkymmentä vuotta sitten juhlallisin praasniekkamenoin. Tänä kertana olemme vain sukulais- ja vierailumatkalla. Suuri osa matkalaisista oli jo aiemmin retkeillyt etelämpänä Karjalassa ja halusi vielä tutkia Repolankin - etenkin kun matka on pitkä ja vaivalloinen.

Kuva tuo silmiemme eteen kesälomakylän ja sitähän se onkin hyvin monille lapsille ja lastenlapsille, jotka viettävät kesää Repolan kauniissa kylässä, jossa simake tuoksuu ja honkapölkyt somistavat jokaisen asumuksen lähistöä ja kadunvartta.

Hiekkarannat kilometrien pituiset joka suuntaan. On saarta, niemeä, järvenselkää joka puolella. Suuri joukko kalastusmatkailijoita onkin jo löytänyt tämän paikan ja kalajutut ovat sen mukaiset. Myös hukkumisonnettomuuksia sattuu tiheään. Täällä ei käytetä pelastusliivejä, joten ne on parasta turistin varata matkaansa.

Pitkin kylää on rakennettu yhteiskaivoja, joista vesi kulkee kätevästi seuraavan kuvan mukaisesti. Ns. ämmänlänkiäkin vielä käytetään, mutta miesväki on näköjään kuljetusvuoroon jouduttuaan nostaneet veden pyörien päälle.

Repola on suuren Repolan pitäjän pääkylä muutamia kymmeniä kilometrejä Suomen rajalta Kuhmon ja Lieksan kuntien kohdalla. Asukkaita lienee parisentuhatta. Siellä tehdään pääelinkeinoksi vielä jonkin aikaa metsätöitä (ehkä 5-10 vuotta). Koulussa on melkein kaksisataa oppilasta ja lastentarha toimii. Kylässä on jonkinlainen sairaala, muttei vakituista lääkäriä. Sairaalaan mennään "virumaan" tai "läsimään" kun oikein vaimaltaa, muttei siellä taida hoitona saada muuta kuin sympatiaa.

Matkalaiset ja turistit ovat halunneet jo useiden vuosien retkillä käydä tutustumassa Repolan vanhoihin kyliin, jotka ovat myöskin kesä- ja kalastuskylinä nykyään. Ympärivuotisia asukkaita tuskin löytyy. Kyliähän on ollut viimevuosisadan alussa ja aina puoliväliin saakka useita kymmeniä. Nyt sieltä löytyy muutamia alkuperäisrakennuksia, "datsoja" ja heinäniittyjä. Niityt ovat palvelleet koko ajan Repolan väestöä ja ovat edelleen hyvin tärkeitä pääkylän asukkaiden lehmille. Matkalaisen pitää etsiä auto ja kuljettaja, joka suostuu sopivaa korvausta vastaan käyttämään jossain sivukylässä päiväseltään. Tiet ovat erittäin huonoja ja matkaakin on joihinkin kyliin useita kymmeniä kilometrejä. Valitettavasti vanhat rakennukset ovat hävinneet - vain talojen nurkkakiviä löytyy heinikosta.

Tie oli liikennöitsijä Hannu Pottosen lausunnon mukaan parhaassa kunnossa, mitä milloinkaan aiemmin, mutta siitä huolimatta piti etsiskellä tukkeja auton pyörien alle Lietmajärven sahan oikotiellä. Sää oli juuri sopiva matkalle, tuuleskeli reippasti ja puolipilvistä. Kun retkibussi läksi Joensuusta ja illalla kaarsi Repolan kauppatorin tuntumaan, koko matkan ajan oli myötätuuli!

Menomatkalla matkalaiset yllätti Venäjän tulli: - he halusivat kurkistaa matkatavaroihimme ja syynätä yöasukuosimme ja sen olivatko kaikki tavaramme varmasti tarkoitettu omaan käyttöömme. Joku oli halunnut maksaa tullimaksutkin varaamistaan viemisistä, mutta onneksi käskivät seuraavalla maksaa tullimaksut. Matka jatkui ja Kostamuksen kohdalla vilkaistiin Kostamuksessa auton ikkunoista kolme korkeaa tehtaanpiippua, joista tupruttelee savujaan Karjalan Pelletti OY -niminen tuotantolaitos, joka jalostaa kivestä rautapitoisia pellettejä ja niitä tuodaan myös Suomeen Raahen Rautaruukille.

Ajomatka Venäjän pikitellä sujuu kuin laineilla keinuen, niin aaltoilevaa on tie. Bussiveeseessä asiointi on miltei mahdotonta. Kaikki kestää aikansa. Tällä kertaa ei halla ollut nipistellyt perunanvarsia Lietmajärvellä, kuten niin monta kertaa aiemmilla reissuilla. Peruna on nyky-Karjalassa tosi tärkeä elintarvike, samoin kasvimaiden, kurkut ja tomaatit. Sienestäjä liikkui metsissä heti Lietmajärven jälkeen kun punikkitatit ovat taas kerran nousseet kankaille.

Taukoilemme muutaman kerran mm. Mujejärven tienhaarassa 40 km ennen Repolaa. Matkalaisia jää pois kyydistä; ovat menossa sukuloimaan Mujejärvelle. Repolakin kuuluu hallinnollisesti Muujärven piiriin. Siellä on mm. terveydenhuolto- ja virastopalvelut. Vuorobussi liikennöi päivittäin Repolasta Mujejärvelle. Kuvaamme myös uutta muistomerkkiä tienhaarassa. Se on kuulemma pystytetty läheisestä metsästä löydetyn taistelukoneen putoamisen muistoksi ja tietenkin lentäjäsankarille, joka on menehtynyt onnettomuudessa.

Olemme perillä noin tunnin etuajassa. Muutamia ihmisiä liikkuu kauppa-asioilla ja kohta Repolan väki on paikalla iloisen puheensorinan kera. Jaetaan majoitettavia matkalaisia vastaanottajille, haitari soi ja joku aikamiespoikakin tanssahtelee pääkatua eli Antikaisenkatua vieden viimeisiä matkalaisia majoitustaloihinsa.

Tuula Maria Kilpeläinen

Kirjoittaja asuu kuhmossa ja edustaa useita repolaisia sukuja. Mm. Homasia ja Pikarisia. Osallistui viidettä kertaa Repolan yhteismatkalle.

(jatkuu esni numerossa)