Kristikunnan suurin juhla on Pääsiäinen, Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen juhla. Ortodoksisen kirkon jumalanpalvelusteksteissä joulua, Kristuksen syntymän juhlaa, kutsutaan pieneksi pääsiäiseksi. Monet siihen liittyvät jumalanpalvelustavat ovat osittain samanlaisia kuin pääsiäisenä.

Vielä 1900-luvun alussa Repolassakin jouluun valmistautuminen koski kaikkien kylien yhteistä elämää. Marraskuun viidentenätoista päivänä alkoi joulupaasto. Paaston aikana ihmiset luopuivat liha- ja osittain kalaruoistakin. Paaston aikana vältettiin turhaa juhlimista, se oli hiljaisuuden ja puhdistautumisen aikaa. Paastoruokia kutsuttiin "pyhäruoiksi".

Kirkko ei ole luopunut Kristuksen syntymän juhlaa edeltävästä paastosta. Nykyään se ei kuitenkaan enää näy koko yhteisön tasolla. Meidän jouluamme edeltää "pikkujoulujen" ja kaupallisuuden aika. Kirkko kuitenkin kehottaa jäseniään mahdollisuuksiensa mukaan sekä paastoamaan että muutenkin hiljentymään ennen varsinaista juhlaa.

Varsinaisen juhlan koittaessa aattoiltaan kuuluu iltakirkko. Tämä nykyään iltapäivällä toimitettava ehtoopalvelus johdattaa osallistujansa joulun ihmeeseen, Jumalan syntymiseen ihmiseksi maan päälle. Repolassa noudatettiin kirkon perinnettä aina vallankumoukseen asti. Aattoilta on vielä paaston aikaa. Se vietettiin hiljaisesti ja mentiin jo varhain nukkumaan. Aamulla oli aikainen nousu, sillä jouluaamun ehtoollisjumalanpalvelus eli liturgia alkoi perinteen mukaan aikaisin. Edelleen suurimmassa osassa Suomen ortodoksisia seurakuntia noudatetaan tuota tapaa, palvelus alkaa aamu seitsemältä tai kahdeksalta.

Otsakkeen teksti, Kristus syntyy – kiittäkää, on aamupalveluksen veisuista. Se kertoo ihmisten tehtävästä tämän juhlan yhteydessä. Kyse on lahjan saamisesta. Jumalallisuus inhimillistyy jotta inhimillisyys jumalallistuisi tai hieman helpommin sanoen Jumala tuli ihmiseksi jotta ihminen voisi nousta Jumalan yhteyteen. Jumala rakkaudestaan lähetti maailmaan oman poikansa, jotta me pelastuisimme. Tämä on joulun sanoma, Jumala rakastaa meitä ja meidän tehtävämme on kiittää Häntä tuosta rakkaudesta. Jumalan lahja meille on Hänen Poikansa. Meidän tehtävänämme on tuoda lahja Hänelle. Se lahja on meidän rakkautemme, rakkautemme Häntä ja lähimmäisiä kohtaan.

Tästä ensimmäisestä joulupäivästä alkaa juhlakausi. Tämä olisi se aika, joka olisi parasta aikaa kaikille pikkujouluille. En kritisoi tässä suomalaista käytäntöä, mutta aika omituista se on, että me juhlimme kaikki juhlat ennakkoon, aattoina. Ortodoksisen perinteen mukaan Repolassakin joulupäivän liturgian jälkeen pappi lähti kierrokselle seurakunnan kaikkiin koteihin "slaavimaan". Kysymys oli lyhyestä rukouspalveluksesta, joka toimitettiin joka kodissa. Tuona aikana ei ollut kirkollisveroja. Perinteen mukaan papin reki oli täynnä hänen tullessaan seurakuntakierrokselta. Eri aikoina seurakunnat ovat ylläpitäneet yhteisöään eri tavoin. Eikä vain pappi kiertänyt, joulun juhlakausi oli sukujen kokoontumisaikaa. Tämä tapa tunnetaan eri puolilta Suomea. Tapanin ajeluiksihan niitä sanotaan.

Kristuksen syntymän juhla on yhteinen koko kristikunnalle. Kaksituhatta vuotta sitten syntyi maailmaan Vapahtaja. Tämä juhla yhdistää koko kristikuntaa katsomatta valtioiden rajoihin tai rotuihin. Juhla on samanaikaisesti hiljentymisen aikaa ja samalla ilon aikaa. Ihme on tapahtunut, "meidän kanssamme on Jumala", kuten jouluaaton ehtoopalveluksen teksteissä kerrotaan. Antakoon ihmisiä rakastava Jumala teidänkin sydämiimme rauhan ja ilon, niin täällä Suomen puolellakin kuin tämän lukijoiden esi-isien synnyinseuduilla Repolassa.