Esipuhe

Muutama vuosi sitten kävimme äitini, vaimoni ja minä tapaamassa isäni puoleisia sukulaisia Lieksassa. Jo silloin sain ajatuksen selvittää 1920-luvun alussa rajan toiselle puolelle jääneiden sukulaisten kohtaloita ja elämänvaiheita Neuvosto-liitto – Venäjällä siinä laajuudessa, kuin se minun käytettävissä olevilla resursseilla olisi mahdollista.

Läskelä sijaitsee Aunuksen tien varrella noin tunnin ajomatkan päässä rajasta.

Suurin työnantaja kauppalassa, joka nykyisin kuuluu Pitkärannan piiriin, (aiemmin Sortavalan maalaiskuntaan) on Paperitehdas. Se työllistää nyt … oltuaan seisokissa useita vuosia ….uuden tarmokkaan johtajan valinnan ansiosta kauppalan työssä käyvästä väestöstä noin 70%. Läskelä on rakennettu ’vanhan’ Suomen puolelta, Jänisjärvestä alkavan ja Laatokkaan laskevan Jänisjoen varrelle, kahta puolen jokea.

Joessa on yhteensä yhdeksän koskea, joista kaksi on valjastettu voimalaitos- käyttöön. Hämekosken voimalaitos on rakennettu aivan joen yläjuoksulle ja toinen voimalaitos sijaitsee Harlussa.

Ne tuottavat yhteensä 70% paperitehtaan ja asutuksen tarvitsemasta energiatarpeesta.

Jänisjoki oli jo 1700 - luvulla eräs tärkeimmistä kauppareiteistä kuljetettaessa tervaa Pohjois-Karjalasta Viipurin tapulikaupungin myyntiin.

Nykyään joki on erittäin suosittu kalastus- ja melontasafarien järjestämispaikka, joka tunnetaan hyvin jopa Suomen rajojen ulkopuolella.

Asukkaita Läskelässä on saamani tiedon mukaan noin 1850.

Kalainen Laatokka sijaitsee Läskelän välittömässä läheisyydessä, joten kalastuselinkeino antaa asukkaille mahdollisuuden hankkia edullisesti ravitsevaa ja terveellistä lisäsärvintä perheille. Tätä mahdollisuutta käytetäänkin kiitettäväksi perheiden ruoanhankinnassa hyväksi.

Sukuvirttäkö suoltamahan

Aiemmin mainitsemallani Petroskoin matkalla jo pyrin selvittämään serkkuni Lida Holodnovan asunnon sijainnin. Lidan nimen ja osoitteen olin saanut pari vuotta aiemmin rouva Liisa Simoselta Lieksasta. Serkkuni Sergei Grigorjeff Petroskoista

oli sittemmin omien yhteyksiensä kautta selvittänyt ’ Lidan työpaikan ja asunnon kordinaatit’. Näiden tietojen perusteella olimme nyt etsimässä Lida-serkkuani.

Tapasimme eräästä Läskelän kaupasta suomea puhuvan miehen, joka kyllä tunsi Lidan, mutta ei tunnistanut niitä ’tuntomerkkejä’, joita hänelle Lidasta kerroimme.

Olimme tulomatkalla viipyneet Venäjän tullissa olettamaamme pitemmän ajan ja kun olimme valinneet Aunuksen kautta kulkevan tien menoreitiksi, tuli meille kiire jo jatkaa matkaa Petroskoihin. Päätin palata asian selvittelyyn paluumatkalla.

Petroskoissa sitten selvisikin, että meidän "miehelle" kertomamme tuntomerkit olivatkin Lidan tyttären, Tatjanan, eikä äiti-Lidan. Lidan asunnon sijainti oli kuin olikin sen suomea pagisevan miehen kertoman paikan mukainen.

Petroskoissa päätin myös, että Läskelään palattaisiin niin pian kuin mahdollista.

’ Niin pian ’ …. oli melko täsmällisesti kaksi viikkoa ajanlaskumme mukaan.

Leipäkaupan jälkeen käännyimme pääkadulta oikealle Oktabrskiille ja jatkoimme sitä kunnes tulimme rakennuksen 63-10 kohdalle. Aikaa ei ollut ehtinyt kulua kuin se "punainen minuutti ", kun jo viereisen porraskäynnin kohdalla Anatoli viittelöi ajamaan auton hänen autotallinsa viereen.

Mitattiin Audin pituus, Anatoli ajoi kaksi moottoripyöräänsä pois tallista ja niin saatoin siirtää autoni ’vartioidulle, suljetulle, katetulle parkkipaikalle’. Mikä palvelu, ajattelin!

Turvallinen parkkipaikka ja toelettitilojen toivottava olemassaolo olivatkin olleet vierailuun liittyviä, pieniä huolenaiheitani. Tarkennin katsettani taloon…kerrostalo. No, no problems, sanoisi Sergei serkkuni. Toinenkin avoin kysymys oli ratkennut toivomallani tavalla. Tervehtimisen ja kuulumisien vaihtamisen jälkeen nyssäkät käteen, ja kiireesti sisälle sadetta karkuun.

Huoneistossa odotti Lida-rouva syli levällään hymyn karehtiessa poskipäillä.

Jo heti ensi hetkestä tunsin olevani tervetullut heidän kotiinsa. Tuntui kuin olisin tullut retkiltäni omaan lapsuuskotiin, mummolaan Viitalahdessa, silloin kauan …. kauan sitten. Vastaanotto oli yhtä lämmin.

Olin hämmentynyt sanattomaksi niin ylenpalttisen vieraanvaraisesta, lämpimästä vastaanotosta. Vihdoin sain Sepon tulkkaamana kerrotuksi kuka minä olen ... ja minkälainen sukulaisuussuhde meillä on. Minun isäni Olli Huotarin (Feudoroffin), syntyisin Repolan Virran kylästä, äiti oli tyttönimeltään Anastasia (Nasti) Larinen Tuulivaarasta….ja Lidan isä Grigori (Risto ) Larinen oli hänen veljensä.

Heidän isänsä oli se komea partasuu*), Miikkula (Nikolai) Larinen, jonka valokuvan joutuminen haltuuni, käynnisti minussa tarpeen pyrkiä selvittämään sukujuuriani.

Päällysvaatteet naulakkoon, tuliaiset jakoon ja jo Lida ja hänen apunaan toimiva Lena – vunukka kattoivat olohuoneeseen päivällistä. Hetken kuluttua Lidan tytär ja Lenan äiti Tatjana saapui auttamaan äitiänsä ruoan valmistamisessa ja kattauksen suorittamisessa. Enpä ole aikoihin saanut nauttia niin monipuolisista pöydän antamisista kuin tänään Lidan ja Anatolin kotona. Kasvikset ja juurekset olivat emännän omalta kasvimaalta, lohi, muikku ja niiden mätivalmisteet olivat Anatolin omin käsin pyytämiä Laatokasta. Jälkiruokina tietenkin omin käsin poimitut marjat ja niistä valmistetut hillot ja mehut. Tatjanan aviomies Sergei saapui myös ruokailemaan kanssamme. Se oli mielestäni erittäin kaunis kunnianosoitus meille tältä kiireiseltä liikemieheltä, joka on laajentamassa uuden kaupparakennuksen myötä liiketoimiaan Läskelässä. Ruokailun jälkeen aloitimme sukujuurien setvimisen, joka välillä muodostui niin intensiiviseksi, että tulkkini Seppo Raita joutui muistuttamaan minua työaikalain säädöksistä: " neljäkymmentäviisi minuuttia tulkkausta…ja sitten varttitunnin tauko." Mitä kaikkea saimme selville setvimisen tuloksena….siitä seuraavassa Repolaisen numerossa.. Sen verran on kuitenkin syytä nostaa salaisuuden verhoa, että ensi kesänä teemme pikkubussilla tai jos asiasta löytyy lisää muita kiinnostuneita, kahdella pikkubussilla matkan Läskelään. Anatoli ja vävy Sergei ovat lupautuneet kuljettamaan moottoriveneillään tulijat Laatokalla noin varttitunnin ajomatkan päässä Läskelästä olevalle erittäin kauniille saarelle, jossa on tilaisuus uimiseen, kalastukseen ja kenttäruokailuun. Ja mikä parasta aivan erityiseen sukulaishintaan!

.… jatkuu seuraavassa numerossa….. L.H.

vasemmalta oikealle: Tatjana, Lida, Anatoli ja Tatjanan tytär Lena