Sukujuuriani etsiessäni olen saanut tutustua Kannaksen Karjalaan ja edelleen Itä-Karjalaan. Samasta syystä olen tutustunut Repola-Seuraankin. Seuran ihmisiltä olen saanut paljon hyviä vinkkejä selvittäessäni esipolviani.
Lyhyesti kerrottuna äitini sukujuuret lähtevät Repolan Roukkulan kylän seuduilta. 1880-luvulla Simeon Lukin muutti Kannaksen Karjalaan Kanneljärvelle. Sinne muutti hänen veljensä Iivana, joka palveli Venäjän armeijassa. Myöhemmin perässä tuli toinenkin perhe. Lähtivätkö he leveämmän leivän perään vai muun syyn tähden? Sitä emme tiedä. Simeonin tytär Daria meni naimisiin vuonna 1899 Repolasta peräisin olevan Makejeffin kanssa. Perhe muutti Terijoelle. Heillä oli puutavaraliike siellä. Isä Vasilj Makejeff kuoli vuonna 1920, jonka jälkeen muu perhe palasi takaisin Kanneljärvelle. He muuttivat Kanneljärveltä edelleen Suomeen. Suomessa Darian tytär avioitui isoisäni Nestorin kanssa.
Sukutietojen saaminen Venäjältä on vaikeampaa kuin Suomesta. Venäjän ortodoksinen kirkko on pitänyt epämääräisempää kirjanpitoa kuin suomalainen luterilainen. Olen saanut tietää, että Repolan alueen historian tietoja on Petroskoissa ja Arkangelissa. Tutkijan silmissä siintää löytöretki Itä-Karjalaan. Ajatus tuntuu kuitenkin enemmän unelmalta kuin matkasuunnitelmalta. Matka veisi aikaa, jota ei tunnu riittävän aina muuhunkaan.
Sain tietää, että Karjalan Tasavallan arkistolla Petroskoissa on sähköpostiosoite Internetissä. Nyt kun näin helppo yhteys on olemassa, päätin kokeilla kepillä jäätä. Lähetin sähköpostiosoitteeseen kyselyn suvustani. Kerroin kirjeessä aika paljon jo tietämiäni asioita, jotta he pääsisivät paremmin suvun tietojen jäljille arkistossa. Varmistaakseni tulosta kirjoitin saman kirjeen paperille ja lähetin postitse. Pyrin valitsemaan mahdollisimman mitättömän näköiset postimerkit, jotta värikkyys ei herättäisi varkaiden mielenkiintoa postin kulkumatkan varrella. Vuonna 2000 Helsingistä on halvempaa lähettää kirje Venäjälle kuin naapuritalon osoitteeseen!
Odottelin vastausta muutaman kuukauden. Mitään ei kuulunut. Asia unohtui mielestä muiden kiireiden taa. Sitten noin vuoden perästä sain yllättäen vastauksen kirjeitse. Tutkimus on valmis ja maksaa 500 markkaa. Ällistyin kun olin nimenomaan kysellyt vasta alustavasti voiko sukututkimusta teettää. Mitään selvitystä löytyneistä tiedoista ei ollut mukana. Toinen yllätys oli hinta. Vain parisen vuotta sitten vuokkiniemeläisiä sukujuuria on saanut useita sukupolvia viidelläkympillä.
Kyselin eri ihmisiltä ajatuksia ja neuvoja tilanteeseen. Lopulta lähetin sähköpostitse kyselyn arkistoon, miten paljon tietoja he ovat löytäneet ja tuleeko selvityksen mukana löytyneiden tietojen referenssit. Vastauksena he sanoivat, että tutkittu on 90 tuntia ja löytynyt sata henkilötietoa vuosilta 1780 - 1921 140 kirjasta. Löytöjen viitteet arkistokirjojen sivuihin ovat mukana. Kun laskeskelin tuntipalkkaa ja sitä mitä uhrauksia minulta olisi mennyt vastaavien tietojen hankkimiseen, huomasin tutkimuksen hinnan kohtuulliseksi. Päätin lunastaa tutkimuksen.
Varmistaakseni tietojen saamisen olen udellut arkistolta, miten varmaa on tutkimustietojen saanti postitse. Haluan selvityksen käteeni samalla kun maksan. Muuten se voi hukkua matkalle ja rahat menisivät hukkaan. Ihmisiltä neuvoja kysellessäni puhetta tuli "välistävetäjistä". Maksun saajaksi merkitty voi ollakin ihan muu kuin varsinainen arkisto. Arkiston vastausta postituksen turvallisuuteen ei kuulunut taaskaan pitkään aikaan. Lähetin kysymyksen uusintana. Siihen vastattiin. Vastauksesta ilmeni, että he haluavat rahan ensin ja sitten tutkimus lähtee postitse.
Onnekseni KarjalaisetSuvut sähköpostilistalla löysin tiedon pohjois-karjalalaisesta sukututkijoiden ryhmästä. Heillä on ollut aikomus mennä kesäkuussa Petroskoin arkistoihin tutkimusmatkalle. Innokkaana kysyin heiltä, voisivatko he tuoda tutkimustulokseni Suomeen. Vetäjä vastasi, että matka on peruuntunut, koska Petroskoin arkisto haluaa yli tuhat markkaa maksua arkistoihin pääsystä jokaiselta matkalaiselta. Vetäjä kertoi lähtevänsä itse yksin arkistoihin. Sain sovittua hänen kanssaan tutkimustulosten tuonnista Suomeen!
Sukututkijoiden arkistojen käyttö näyttää kallistuneen kymmenkertaiseksi parissa vuodessa. Jos Repola-Seuran jäsenistössä on kiinnostusta sukutietojen saamiseen venäläisistä arkistoista, voimme yrittää saada niitä Venäjällä asuvien tuttujen kautta.
Tällaisia mutkia on sukututkijan tiellä juurien etsinnässä. Mutkista ja kuopista huolimatta tietä on mukava kulkea kun se on harrastusta. On onni, että tietoja yleensä löytyy!