Ontrein vaarat




 

Ontreinvaarat

 

Vaarat kaukana kaartuvat
Taivaan rannalla rauhaisat.
Hopeapilvet tuulessa soutaa
vaaroille valoa valaa.

 

Vaarat valppaana valvoo,
vakaina vartjoina.
Väinölän aavoilla hoailla,
Tapiolan takapihoilla.

 

Täällä kerran kantele soi.
Virret virtojen vesillä vieri.
Työntyvi tyrskyinä suvantoon,
lähtehet lauluina läikkyi.

 

Kunnekka laulajat lähteneet?
Kanteleensoittajat kaikonneet?
Pirtit poltettu poroiksi,
jäähtyneet tuhkaksi tulisijat.

 

Taatto Taivahinen - Anna
heimollesi uusi huomen!
Toisit laulajat laulumaille
kanteloisen kalevan maille.

 

Pane päivä paistamaan.
Kuu hopeinen hotamaan.
Tuhannet tähdet tuikkimaan.
Vaskena vaarat väikkymään.
Kanervikkokankaat kukkimaan.
Kanteloinen kunnahilla kuulumaan.



Runon on kirjoittanut Jelena Kalliola heinäkuussa 1992 palattuaan synnyinsijoilleen ensimmäisen kerran sitten vuoden 1920.




Päivitetty 5.3.1999.
Ilpo Kantonen, ilpo@iki.fi