Kaksi päivää ennen Tarton rauhanneuvottelujen aloittamista, kesäkuun 8. päivänä 1920, hyväksyttiin Moskovassa asetus Karjalan Työkansan Kommuunin perustamisesta Neuvosto Venäjän yhteyteen. Hiljattain löydetyn arkistoaineiston perusteella voidaan todeta, että suomalaisilla olisi painavia syitä osallistua Petroskoissa pidettäviin 80 vuosijuhlallisuuksiin, sillä ilman Suomen diplomaattista painostusta Karjalan Tasavaltaa tuskin koskaan olisi perustettu,

Autonomia - ajatus syntyi, kuten jo todettiin, 1900 - luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Duuman (parlamentin) vaalien aikaan alkoi Vienan Karjalan karjalaisväestö herätä kansalliseen tietoisuuteen identiteetistään, mikä suurelta osin johtui Suomesta saaduista vaikutteista.

Autonomiapyrkimys tuotiin virallisesti ensi kerran julkisuuteen Uhtuan perinteisillä kesäjuhlilla (pruasnikoilla) 12. - 14. heinäkuuta 1917. Kesäjuhlien yhteydessä pidetyssä kokouksessa päätettiin laatia perustuslakia säätävälle kokoukselle ehdotus Karjalaisen hallintoalueen (vaihtoehtoisesti Karjalais-Pohjoisen hallintoalueen) perustamisesta. Karjalan autonomia - aate ei saanut kuitenkaan varauksetonta tukea koko karjalaisväestön keskuudessa. Eniten sitä kannatettiin vuoden 1918 alkupuoliskolla Vienassa ja Poventsassa.

Karjalan itsenäisyyden aate oli vuoden 1919 alkuun mennessä saavuttanut lisää suosiota karjalaisten keskuudessa. Liikkeen keskukseksi muodostui Karjalan Legioona. Legioonan johdon aloitteesta pidettiin Vienan Kemissä 16. - 18. helmikuuta 1919 kymmenen Vienan Karjalan kunnan sekä Rukajärven j a Repolan kuntien edustajakokous. Edustajakokous vaati, että Kari ala on julistettava itsenäiseksi valtioksi, jonka liittämisestä Suomeen tai Venäjään Karjalan kansan oli saatava itse päättää myöhemmin. Maakuntapäivät avattiin 2 1. maaliskuuta ja niihin saapui 120 valtuutettua 12:sta Vienan - ja muutamista Aunuksen Karjalan kunnista. Edustajakokouksessa oli läsnä neuvostoviranomaisten edustajia, jotka seurasivat kokouksen kulkua tulkkien välityksellä, Eräs heistä käytti puolitoista tuntia kestäneen, turhaksi osoittautuneen puheenvuoron varoittaakseen karjalaisia hyväksymästä eroamispäätöstä. Maakuntapäivät hyväksyivät 22. maaliskuuta päätöslauselman, joka sisälsi mm. Vienan Karjalan pyrkimyksen erota Venäjästä.

Venäjän Federaation salainen poliisi, eli erikoiskomission keskusosasto, ei ollut tietoinen maan hallituksen todellisista päämääristä Karjalassa. Se alkoi oma - aloitteisesti tutkia: "Karjalan eroamista Venäjästä" rikosjuttuna, jonka perusteella pidätettiin muutamia henkilöitä heti maa kuntapäivien päätyttyä. Moskovassa suhtauduttiin asiaan erittäin vakavasti, olihan se ensimmäinen koko maan eheyttä uhannut ilmiö.

Erikoislaatuiseksi se koettiin myös siksi, että eroamispäätös oli syntynyt kaikkien demokraattisten pelisääntöjen mukaan.

Ruotsissa piileskellyt Gylling luonnosteli 1918-20 suomeksi, saksaksi ja ruotsiksi ehdotuksia Karjalan autonomisen alueen perustamisesta. Hänen pyynnöstään luonnokset toimitettiin Venäjän tovereille, jotka eivät kuitenkaan osoittaneet aluksi kiinnostusta asiaan. Uhtuan Maakuntapäivien edustajakokouksen päätöslauselma muutti ratkaisevasti tilanteen. Ulkopoliittinen yleistilanne, länsirintaman tilanne sekä Vienan Karjalan tapahtumat tekivät ajankohtaiseksi pyrkimyksen aselevon ja rauhansopimuksen solmimiseen Suomen kanssa.

Sopiminen olisi mahdollista vain, jos Itä - Karjalan kysymykseen saataisiin kumpaakin osapuolta tyydyttävä ratkaisu. Vihdoin Moskovaan asti saapui Gyllingin kirje "Karjalan Työkansan Kommuunin perustamisesta". Kommuunissa olisi toteutettu karjalaisten vaatima 'itsemääräämisen periaate' väestöä tyydyttävällä tavalla sekä samalla olisi taitettu kärki 'suursuomalaiselta' propagandalta. Gyllingin ehdotukset saivat vihdoinkin kannatusta Moskovassa. Karjalan autonomisen alueen perustaminen oli siirtynyt nyt käytännön tasolle. Gylling sai Leniniltä tehtäväksi laatia aiempien ehdotuksiensa pohjalta täsmällisen suunnitelman alueen perustamiseksi.

Toukokuun alussa Suomen ja siihen liittyvän Karjalan kysymyksen ratkaisukeinojen hakeminen aktivoitui. Puna - armeijan ylipäällikkö Sergei Kamenev korosti, että oli erittäin tärkeätä ehkäistä suomalaistenjoukkojen mahdollinen hyökkäys. Hän vaati ponnekkaasti Suomen kanssa käytävien neuvottelujen siirtämistä sotilaalliselta toimialueella diplomaattiselle alueelle, mikä olisi mahdollista vain jos neuvotteluja käytäisiin rauhansopimuksen, ei välirauhan, solmimisesta.

Ulkoasiainministeriön Grigori Tsitsherin mukaan perustettava kommuuni oli "erityisalue", jossa karjalaiset nauttivat rajallista autonomiaa neuvostojen perusteella neuvostotasavallan puitteissa. Tämän politiikan tuli "tyydyttää ja rauhoittaa karjalaisväestöä ja siten varmistaa turvallisuutemme tällä seudulla".

Suomen harjoittama diplomaattinen painostus pakotti Venäjänjohdon nopeuttamaan päätöksen tekoa. Suomen hallituksen esittämän nootin yhteydessä Tsitsherin esitti maan sisäasiain varaministerille Vladimirskille 2S. 5. 1920 pyynnön " jouduttaa työtä Karjalan neuvostokommuunin perustamiseksi". Esitys johtikin myönteiseen tulokseen 8.6. 1920.

Nyt tuli kiire. Sitä osoittaa sekin, että karjalaisten yleinen edustajakokous, jonka olisi normaalijärjestyksen mukaan tullut julistaa kansalaisten tahto saada autonomia,

pidettiin vasta 1. heinäkuuta. Kommuunin rajat määriteltiin puolestaan vasta 4. elokuuta. Muista Venäjän kansallisalueista jyrkästi poiketen Kommuunin johtoon astuivat suomalaiset emigrantit.

Aunuksen kuvernementin puoluekomitean ja toimeenpanevan komitean venäläiset jäsenet arvelivat, että KTK muodostuu väliaikaiseksi ja pysyy pystyssä vain siihen asti, kunnes rauhansopimus olisi solmittu. Aunuksen Karjalaa edustaneet bolshevikit ja heidän venäläiset kollegansa tekivät syksyyn 1922 parhaansa hajottaakseen kommuunin. Ajatuksen takana olivat sekä Karjalan puolue järjestö lukuun ottamatta suomalaisia punikkeja, että heidän "aateveljensä" Pietarissa ja Moskovassa. Tosiasiat viittaavat siihen, että ilman Suomen jatkuvaa diplomaattista painostusta Karjalan Kommuuni olisi voitu likvidoida jo kehtoonsa. Karjalan kansannousu talvella 1921 - 22 pani lopullisen pisteen näille ajatuksille.

Juri Kilin

Kirjoittaja työskentelee Petroskoin

yliopiston historian tiedekunnan dosenttina

Edit: LaHu.