(Vapaamuotoinen referointi kirjaa esitelleen Pertti Ehnroothin kirjoituksesta

" Talvisodan hiljaiset ahertajat ".)

Aluksi Ehnrooth kertoo, kuinka hän sattumoisin kirjastossa käydessään löysi ko. kirjan ja miten suuri oli hänen hämmästyksensä, kun tekijäksi osoittautui hänen lapsuusajan poikakerhon ohjaaja - sittemmin sotilaspappina toiminut – nyt jo yli yhdeksänkymmenvuotias Lauri Polva. "Sankarivainajien tie kotiin" on paitsi nimi- ja numerotietoutta sisältävää tekstiä myös sujuvaa kerrontaa hiljaisista ja uutisten otsikoissa näkymättömistä ahertajista. Naisista ja miehistä, jotka tekivät uupumukseen saakka työtään alkeellisissa olo-suhteissa veren, lian, ruhjoutuneiden ruumiiden - alituisen ilmavaaran ja tykistö-keskitysten keskellä. Huolehtivin käsin he sulattivat jo jäätyneitä vainajia, pesivät ja sitoivat pahimpia ruhjeita, koettivat tunnistaa kaatuneita ja lähettää heidät kotipaikkakunnilleen siunattaviksi. Uskomaton oli se työmäärä, jonka nuo KEK:iin kuuluneet lotat ja nostomiehet tekivät sankarivainajien saamiseksi kotiseudun multiin siunattaviksi. Suomalaiset muistetaan paitsi Talvisodan ihmeen, ylivoimaisen vihollisen pysäyttämisen ansiosta, myös siitä, että he olivat eräs niistä harvoista kansoista, joka järjestelmällisesti pyrki ja myös onnistui tuomaan lähes kaikki kaatuneensa kotiseudun kirkkomaan sankari-hautoihin siunattavaksi.

Lauri Polvan kirja, nyt jo kolmas painos, on lämminhenkinen kunnianosoitus noille vaatimattomille työn sankareille, KEK:in naisille ja miehille.