Lauantaina 08.03.2003 se sitten alkoi. Uusien ja vanhojen valokuvien tallennusmatka Repolaan. Ajoin Läskelään, josta sain serkkuni miehen Anatolin turvamiehekseni ja juttukumppaniksi Petroskoihin asti. Seuraavana aamuna jatkoimme matkaa Jurin kanssa Muurmanskin varsin hyväkuntoista tietä Kotskomaan, josta länteen Rukajärvelle, uuteen Tiiksaan ja edelleen Repolaan.
(Vanha, meidän paremmin tuntemamme Tiiksa on noin 14 km lännempänä). Vanhan- ja uuden Tiiksan välillä olivat suuret maanrakennustyöt paraikaa käynnissä. Eihän vain ydinvoimalan rakennustyöt ole sittenkin käynnissä, vaikka lehtitietojen perusteella niin ei pitäisi olla. Repolassa tavatessamme kyläneuvoston puheenjohtajan Ludmila Vetrovan asia varmistui todeksi. (Email 13.02.2002, Kilin /Huotari: Karjalan pääministeri Sergei Katanandov ilmoitti eilen telkkarissa; Moskovassa ON JO PÄÄTETTY ydinvoimalan rakentamisesta Tiiksaan. Katanandov lupasi lisäksi, jos voimala rakennetaan, järjestyttää kansanäänestyksen voimalan rakentamisesta. Voimala rakennettaisiin Suomen energiahuollon turvaamiseksi").
Repolaan saavuimme noin klo 17.00 Venäjän aikaa. Perinteiseen karjalaiseen tapaan runsas ruokapöytä ja kyly odottivat jo matkalaisia. Olin matkannut sunnuntaina autollani 400 km Petroskoihin ja edelleen Jurin kanssa maanantaina 535 km Repolaan. Kun kävimme myöskin Lentiirassa yhdensuuntaista `kollaasikirjamatkaa´ kertyi 1014 km.
1.Työpäivä Heti aamusta kävimme sairaalassa. Olin edellisellä Repolan matkalla 1,5 vuotta sitten toimittanut sinne kaksi täydellistä verensokerimittarin aloituspakkausta ja opastanut henkilökuntaa niiden käytössä. Niinpä tutut ihmiset olivat meitä vastassa. Käytävällä oli seinän vieressä pitkä jono sinkittyjä peltisankoja, jotka olivat täynnä kylmää vettä. Pahat aavistukset hiipivät mieleeni. Täällä on asiat vielä kurjemmin kuin edellisellä kerralla käydessäni. Vaihdettuamme tervehdykset, pyysimme lääkäriä kertomaan millaiset terveiset hän tahtoisi meidän vievän Suomen repolalaisille. Prausniekka-prieguako vai humanitääristä todellista apua Repolassa kaivattaisiin? Mujejärven paloturvallisuudesta vastaava "palopäällikkö" oli tarkastuskäynnillään asettanut sairaalan välittömästi käyttökieltoon perusteluna sähköjohtojen huonon kunnon aiheuttama todennäköinen ja välitön vaara potilasturvallisuudelle.
Sairaala olikin tämän vuoden alusta otettu Mujejärven piirihallinnon suoraan alaisuuteen. Tämä tarkoittaa mm sitä, että sairaala ei enää itse voi suoraan hankkia ulko-puolista rahoitusta kuten ennen. Kuten myöhemmin tulette huomaamaan on tuo ulko-puolinen toiminta-apu *), henkilökunnan marjojen ja sienien keruu sekä kalastus ja niistä saadut myyntitulot ollut merkittävä tuloerä tasapainotettaessa vahvistettua budjettia. Sairaalassa on viisi (5) vuodeosastopaikkaa ja kaksikymmentäviisi (25) muuta potilaspaikkaa Vuodeosastopotilaita on hoidossa kahdeksan (8). Potilaat saavat hoidon lisäksi ruoan ja yhden vaatekerran hoidon ajaksi. Potilaat joutuvat itse maksamaan sairaalassa olostaan 80 % vahvistetusta hoitomaksusta. Useimmille potilaille maksuosuuden suorittaminen on ollut mahdotonta. Niinpä moni lähiomainen on jäänyt maksurästeistä loppuiäkseen `velkavankeuteen´. Surullisimmaksi tapaukseksi koin lääkärin kertomuksen naisesta, joka haettiin helmikuun pakkasien aikana naapurien ilmoitusten perusteella kotoaan sairaalaan. Sisällä mökissä oli ollut pakkasta -14 astetta ja tällä vanhalla tiiksalaisella naisella oli yllään vain vanhat likaiset alushousut ja napaan asti ylettänyt aluspaita. Hävettää tunnustaa, että ajattelin tuolloin oliko tuo tarina totta. Mutta kun tapasimme Ivan Lazarevin muutaman päivän päästä ja hän kertoi sattumoisin olleensa tuolloin sairaalassa, kun nainen sinne tuotiin ja vahvisti tarinan, - ei mieli mettä keittänyt. Hävetti todella olla epäilevä Tuomas. Repolan alueelta on tuonilmaisiin siirtynyt v. 2002 aikana 39 asukasta. Vanhusten yleisin kuolinsyy on joko sydän- tai aivoinfarkti. Keski-ikäisten vodka = poksahtanut maksa tai paleltuminen juovuspäissään hankeen.
Sitten numeroiden kertomaa. Sairaalan lääkäri Ludmila Rudolfjeva (?) esitteli meille sairaalan budjetit viime - ja kertomusvuodelta:
| v. 2002 vahvistettu | v. 2002 toteutuma | v. 2003 vahvistettu (Mujej.) | |
|---|---|---|---|
| ruoka | 29000 rpl | 81000 rpl | 122000 rpl |
| lääkkeet | 25000 " | 65000 " | 93000 " |
| amb.bensa | 3000 " | 42000 " | 39000 " |
| välill.tarv. | 4000 " | - | 25000 " |
| yhteensä | *) 61000 rpl (=1794 e) | 188000 rpl (=5530 e) | 279000 rpl (=8205 e) |
Talouskehitys ja toimintaedellytykset sairaalan siirryttyä suoraan Mujejärven hallinnon alaisuuteen näyttävät paperilla suorastaan mainioilta entiseen käytäntöön verrattuna. Mutta arkitodellisuus on aivan toinen. Lääkärin kertoman mukaan:" Ruokaan ja välittömiin tarpeisiin on tullut 0 rpl, polttoaineisiin 3000 rpl ja lääkkeisiin 12000 rpl eli yhteensä 15000 rpl. (laskennallisesti ja talvikautta painottamatta olisi tuon summan pitänyt olla 2,5 x 23250 rpl = 58125 rpl )."
Repolassa taitaa olla Viinasta ja Niinistöäkin paremmat talousgurut. Sanomme usein: Tyhjästä on paha nyhjäistä! Mutta näille ihmisille se on jokapäiväistä todellisuutta. Sairaala on rakennettu v.1960, eikä sitä ole kertaakaan remontoitu. Sairaalan erillinen lämpökeskus sijaitsee noin 35 m etäisyydellä sairaalasta. Lämpökeskus työllistää keskeytymättömässä kolmivuorotyössä 3 henkilöä. Kun sairaalan budjetti oli tiukka, suostuivat he vuosi sitten järjestelyyn, jossa palkka pysyi samana kunhan he sitoutuivat yhteisesti tekemään neljännenkin työntekijän työvuoron. Myös lääkäri ja muu henkikunta joutui palkanalennuksen kohteeksi. Alennus oli noin 30-40 %. Lämpökeskuksen ja sairaalan välinen lämpöjohto vuotaa kahdesta eri kohdasta. Johdon korjaamiseen ei ole voitu osoittaa toistaiseksi varoja. Siksipä verkostoon lisätään jatkuvasti uutta kylmää ja *) hapellista vettä, joka vielä edesauttaa korroosioprosessia. *) Suomessa happi pyritään poistamaan kemikaaleilla lämpöjohtovedestä. Kerrotusta syystä myöskään lämmintä käyttövettä ei ole sairaalassa saatavana.
Henkilökunta pyytää kauttani Repola - Seura ry:n jäsenistöltä apua = varoja sairaalan toimintaedellytysten turvaamiseksi. Repolan väestö on vanhentunut ja fyysiseltä suorituskyvyltään heikentynyt ihan kuten meilläkin. Tärkeimmiksi asioiksi he nimeävät lämpöjohdon korjaustyön jo tulevana kesänä, toimivan kardiograafisen tutkimuslaitteiston saamisen rikkoutuneen tilalle, pesutilan muuttamisen saunaksi sekä uppopumpun ja tarvittavan johdotuksen rakentamisen Lieksanjärvestä kylmän käyttöveden saamiseksi sairaalaan. Nyt vesihuolto toimii kantamalla vesisangoissa Lieksanjärvestä. Siksi se sankorivi sairaalan käytävällä. Veden kannosta huolehtii naapurina asuva Juri Pottojev, joka toimii myös lämmittäjänä lämpökeskuksella.
Ensimmäinen työpäivämme jatkui juuri edellä mainitsemani Juri Pottojevin, Tatjana Nesterovan ja monille meille yhdistyksen jäsenille tutuksi tulleen Sergei Grigorjeffin äidin Nadjan valokuvakansioihin ja muisteloihin tutustumalla.
Siitä sitten seuraavassa selostusosiossa.
20.03.2003. LaHu