Isien mailla Repolan Koropissa

Entisen Repolan pitäjän Koropin kylä sijaitsi samannimisen järven luoteispäässä. Järven pituus on runsas 15 km ja leveys puolesta kilometristä kahteen. Luoteesta virtaa kapea Mäntyjärvi Korppiin Seurasalmen kautta. Koropin vedet laskevat edelleen Koroppijokea myöten Tuulivaaran kylän sivuitse Tuuli- eli Tuulosjärveen ja edelleen Lieksanjokea pitkin Pieliseen.

Koropin kylä on aikanaan ollut pitkän kauppatien varrella, joka ulottui Suomesta aina Vienanmeren rannoille.

Kylä oli silloin suuri ja rikas. Vainojen aikana Ruotsi poltti kylän. Asukkaat pakenivat ja asettuivat uusille asuinsijoilleen. Jotkut Tuulivaaraan, osa Repolaan, osa Kolvasjärvelle ja loput mikä minnekin.

Kylän rauniot kertovat kansan kohtaloista. Samanlaisia raunioita löytyy Tuulijärven ja Koropin kylien välisen Keynäslahden rannoilta. Ruotsi tappoi kylästä eräänä pääsiäisyönä 40 mistä ja poltti kylän tsasounan. Samaa poltetun maan taktiikkaa noudatettiin sittemmin Suomen talvi- ja jatkosodissa. Koropista on tällä hetkellä jäljellä vain entisten asumusten nurkkakivet.

Koropin kylässä oli v. 1905 kuusi taloa ja 61 asukasta. Tuulivaaran kylässä vastaavasti 10 taloa ja 90 asukasta. Koropin talot olivat järven molemmin puolin. Eteläisellä kauniilla niemellä oli neljä taloa; Timo ja Iivana Maurasen talot, Iivana Leveisen ja Triihpo Bogdanoffin torpat. Vastapäätä järven pohjoisrannalla oli Ippo ja Proppo Riikosen talot, joiden isännät toimittivat tavaraa hevosilla Iivana Maurasen kievarikauppaan Suomeen vielä helmikuussa ennen Tarton rauhan solmimista 14.10.1920.

Timon ja Iivanan talot sijaitsivat vajaan sadan metrin päässä toisistaan liki rantaa, joista oli näköyhteys Riikosille. Molemmat olivat ahkeria maanviljelijöitä, kalastajia ja metsästäjiä. He kävivät myös laukkukaupalla liki Viipuria. Velipuolien vanhetessa talot siirtyivät pojille.

Timon talon isännäksi tuli Ilja ja Iivanan talon pitäjäksi nuorempi Iivana eli Juhana Mauranen.

Yhteiselo päättyi Tarton rauhaan. Ilja vangittiin ja hän pakeni sittemmin Suomeen. Juhana vangittiin, vapautettiin ja vangittiin uudelleen v. 1934. Juhanan elämänkaari päättyi todennäköisesti samana vuonna Pietarin Paavalin linnoituksen vankilassa.

Kesällä 1993 meillä oli tilaisuus ensimmäisinä suomalaisina sodan jälkeen poiketa Koropissa. Matkan järjestivät Balja ja Dimitri Gartsev. Paikallisina oppaina toimivat Irja ja Bihtori Kurtsehenko. Mukana olivat Vasilin pojat Erkki ja Olli Mauranen sekä Vikin poika Matti Mauranen. Vithoerin ohjaamalla metsäkombinaatin maasturilla köröteltiin 30 km Repolasta Koroppiin aidattua sotilastietä pitkin.

Irja ja Vihtori ovat lapsuudessaan niitelleet Mauranniemen heinikoita ja tiesivät tarkkaan kertoa rakennusten sijainnista ja entisajan asujista.

Niemi on ollut asumaton sodasta lähtien. Viimeisetkin siviiliasumukset tyhjennettiin Tuulijärven ympäristöstä v. 1974, "kylmän sodan" seurauksena.

Nykyisin entisten talojen paikoilla on laudoista kyhätty rajavartiomiesten kesätupa ja ampumarata. Kalaa tuntui olevan runsaasti varsinkin Koroppijoessa. Vihtorin viehe tarttui kuitenkin joen rajasillan piikkilankoihin ja toive suuresta lohesta jäi tällä kertaa unelmaksi.

Erkki Mauranen.