Seuramme hallituksen jäsen käväisi syyskuun lopulla -03 Repolassa. Läksi tahallaan täyttäessään pyöreitä vuosia. Hyvä vinkki niille, jotka tarvitsevat samanlaista yksityisyyttä eivätkä haluaa lentää lämpimään. Jututtelin häntä kuulumisista Repolaan. Aina kun puhutaan Repolan nykyoloista, tulee ne huonot asiat ensiksi mieleen. Mutta hyviäkin läytyi:
Mutta nyt kuului hyviäkin asioita: Puolukan poimijahinta oli yli kaksinkertainen Suomen rajapitäjiin verrattuna. Ja ostajia oli paljon. Eräskin 70-vuotias eläkeläinen tienasi puolukalla yhdessä päivässä koko kuukauden eläkettä vastaavan summan ruplia. Lisäksi kalastus oli tuottoisaa niille joilla oli kalastusvälineet. Vanhimman kalastajapolven mentyä manan majoille suurin osa väestästä (noin 2000 henkilää) ei kalasta, ja kalanpyytäjille muodostuukin melkoinen ansiolähde myynnistä. Syyskalastus tapahtuu 22 mm verkoilla, joilla tuli jopa 30 kilon saaliita yhdessä yässä. Tietysti muutakin kalaa jonkin verran. Muikkua pyydettiin 11 mm verkoilla, sitä kyllä tuli melko runsaasti, mutta suurempaa muikkua ei ole saatu pitkiin aikoihin. Muikkukanta on ilmeisen kääpiäitynyttä. Saalis hyädynnettiin myäs vähempiarvoisen kalan osalta: se keitettiin sikojen ruuaksi. Repolassa ei haittaa, vaikka possu maistuisikin hieman kalalle jouluna. verkkoina käytettiin korealaisia hienorihmaverkkoja; niitä oli yleisesti kalastajilla. Myös nailonsiimaisia verkkoja oli käytössä. Pauloitukset oli itse valmistettu verkkoihin. Eläkkeet oli maksettu säännöllisesti ja koulu toimi normaalisti.
Miehiä käveli entistä enemmän joutavana, koska keväällä oli irtisanottu metsätäistä sekä autonajajia että hakkuumiehiä. Osa oli varmaan saanut uudelleen täitä metsistä, koska puutavaranajo näytti olevan käynnissä raskaalla kalustolla Omelien sillan yli edelleen itään päin. Hiekkatie oli tietenkin melko huonossa kunnossa. Ei pidä lähteä epävarmalla kalustolla sinne matkustamaan, saattaa joutua odottamaan apua pitkäänkin varsinkin kielitaidottomana.
kirj. Tuula Kilpeläinen