Onnittelemme Paula ja Timo Pippola 70 vuotta
Paula ja Timo Pippola viettivät yhteistä 70-vuotisjuhlaa pääsiäisenä kotonaan Joensuussa. Paula Pippola os. Kyöttinen on syntynyt Suojärvellä 1.6.1928, Nasti ja Nikolai Kyöttisen toiseksi nuorimpana lapsena. Äiti Nasti oli koulutukseltaan kansakoulun opettaja ja toimi opettajana myös Repolassa. Isä Nikolai auttoi isäänsä Konoi Kyöttiä kotonaan maatöissä ja ohessa hoiti lukuisia kunnallisia luottamustoimia. Saipa Nikolai nimismieheltä määräyksen toimia pari viikkoa vt. nimismiehenä.
Nikolain isä Konoi oli ahkera Sortavalan laulu-juhlilla kävijä. Kotimatkalla Repolaan Konoi päätti käydä tervehtimässä poikansa Nikolain perhettä ja eritoten perheen nuorinta jäsentä. ”Kah minkäbä nimen annotta tytölle”, kysyi Konoi. ”Paula”, vastasi Nasti. " Ei ole Paula, on Pelakiia " kuului harmaahapsuisen ukon vankka vastaus.
Lapsuutensa Paula vietti talvisodan alkamiseen saakka Suojärvellä. Sieltä muutettiin Polvijärven Viitalahdelle, josta 16-vuotiaana sitten työn peräässä Joensuuhun. Ensimmäinen työpaikka oli sanomalehti Karjalaisen postituksessa. Parin vuoden kuluttua hän sai työpaikan Radioliike Kanaselta, josta 22 palvelusvuoden jälkeen liikkeen mentyä konkurssiin, jäi hoitamaan kotia....Timon iloksi tai suruksi, kuten hän leikkisästi toteaa.
Timo Pippola on syntynyt 8.4.1928 Kontiolahdella. Lapsuutensa hän on viettänyt Onttolassa, Pohjois-Karjalan Rajavartioston maisemissa. ”Valtion leipä on pitkä ja kapea...mutta varma”. Timon isä ja hänen kaksi veljeään palvelivat Rajavartiostolaitosta. Niin myös Timo palveli valtion laitosta, tosin ei Rajaa vaan Postia. ”Palvelukseen menin v.1945 ja eläkkeelle jäin 1989”, kertoo Timo Pippola. Pippoloiden suku on alunperin lähtöisin Rautalammilta, joskin suvun päähaara asustelee nykyään Etelä Pohjanmaalla,Vimpelissä Pokelan kylässä. Harrastuksistaan Timo mainitsee olevansa mukana Joensuun Sotaveteraanien ja Sotilaspoikin perinnekillan toiminnassa. Minulle ne ovat erittäin mieluisia toimintamuotoja näin eläkepäivinä, hän jatkaa. Kesäisin käyn ongella, kun tuo elämän sulostuttajakin pitää onkimisesta....ja jos hänellä on este, onkiseuraa saan aina pojanpojalta, joka onkin 'oikea kalamies'.
Nuorempana Timo oli armoitettu urheilija, kuten veljensäkin. Timo kertoi harrastaneensa mm hiihtoa, yleisurheilua ja pesäpalloa. Joensuun Rajavartioston Urheilijat, JRU oli ensimmäinen seura, johon liityin. Seuran nimi muuttui sitten sodan jälkeen Höytiäisen Urheilijoiksi. Lisäksi olen kuulunut Vaivion Tarmoon ja Joensuun Katajaan. Paula vuorostaan kertoo harrastavansa intohimoisesti talvisin ristikoiden täyttämistä ja kesäisin erityisesti kiehtoo kaikenlainen työskentely puutarhassa. Nuorempana Timo oli armoitettu urheilija, kuten veljensäkin. Timo kertoo.
Pippolat solmivat avioliiton v. 1950, joten parin vuoden kuluttua onkin sitten kultahäiden aika. `Pikku- Pippoloita´ on elossa kaksi poikaa ja tytär. Isovanhempien silmäterä, pojanpoika Ari Henrik on usein kaivattu tulija Teerentielle. Paula kiteyttää lopuksi ajatelmiaan: ” Kun Luoja on suonut terveyttä.... eikä mitään vakavaa sairautta ole, on meidän ihan hyvä olla. Mamma ja pappa olivat karjalaisia, pappa jopa niin, ettei koskaan ottanut Suomen kansalaisuutta. Minun on helppoa tuntea itseni karjalaiseksi .... ja karjalaisena täältä kerran lähden”. Ja jatkaa,"Kunpa vain nuorisomme ei menisi harkitsemattomasti mukaan kaikenlaisten ääriliikkeiden toimintaan. Sitä toivon hartaasti." Juhlatalo täyttyi merkkipäivänä lasten, sukulaisten, ystävien, tuttavien ja naapurien kukkatervehdyksistä.Tervehdyksistä saattoi aistia lasten kiitollisuudesta vanhemmilleen.Ystävien, tuttavien ja naapureiden tunnustuksesta rehdille ja auttamisvalmiille ystävä- / naapuriperheelle. Kyöttisten sukuseuran ‘nokkamusikka’ Juhani Kyöttinen ojensi suvun muistolahjana ” Päivänsankareille” Repolan standaarin. Haluamme lopuksi toivottaa teille Paula ja Timo,”Monia vuosia, armorikkaita vuosia, monia armorikkaita vuosia”.
L.H.